lauantai 12. syyskuuta 2015

Parisataa pistettä lisää = HK1

Viiru osallistui tänään Joensuussa palveluskoirien hakukokeeseen. Kaikki meidän osuutemme tuomaroi Eija Koistinen, joka oli myös kokeen ylituomari.

Aivan ihana sää: metsässä oli aamupäivällä raikasta (mutta ei kylmää), kentällä puolenpäivän jälkeen lämmintä. Henkilöetsinnän rata ei ollut helpoimmasta päästä, mutta kyllä Viiru sieltä kaksi ukkoa löysi. Ekalta ukolta Viiru tuli vähän vastaan, toiselta ei. Kolmatta suopursujen takana majaillutta maalihenkilöä kääpiö ei paikallistanut lainkaan. Palautetta: risteilyn parantaminen, haukun vahvistaminen (ei pidä vaihtaa ilmaisutapaa), oma höpöttely pois, työskentelyrauhan antaminen koiralle. Itse voisin sanoa, että vein koiralta varmaan aika paljon pisteitä radanlukutaidon puutteella. Eli kaikki koirakon tyyppivirheet saatiin esille.

Esineiden etsinnästä tuli täydet pisteet. Mutta pitää kyllä omasta mielestäni painottaa sen ensimmäisen nenään osuneen esineen tuomista.

Näin ihana sää

Tottelevaisuudesta voin sanoa itselleni ison Huoh!:n. Edellisen kilpailijan esimerkistä tein kaavion hieman väärin. Lisäksi joku viikolla käynyt treenaaja oli jättänyt Viirun eteenmenolelusen palasen kentälle. Ja heitti vielä noutokapulan siihen viereen. Eikä antanut toista käskyä. Tämä sama joku ei ollut opettanut tokokoetta pitempää seuraamista vieläkään. Ja kaikkea muutakin ihme säätämistä.

Sen sijaan Viiru teki ihmeitä: ylitti metrisen pressuhypyn toiseen suuntaan ja A-esteen molempiin suuntiin. Luoksetulossa tuli eteen istumaan. Eteenmeno ja maahanmeno, joka on kaksi kertaa tehty kokonaisena liikkeenä ennen tätä (viime vuonna kokeessa ja kerran sen jälkeen), oli hieno. Edestä sivulle tuloja en ollut uskaltanut treenata, joten ne olivat tosi surkeat. Tottista jos treenaisi ja osaisi itse käyttäytyä, voisi saada hyvin pisteitä.

Suurin voitto oli laukaukset. Sen lisäksi, että kuuluivat kokeemme laukaukset, joku ampumahiihtäjä ammuskeli jatkuvalla syötöllä Viirun paikkamakuun aikana. Viipo oli noussut istumaan mutta käynyt takaisin maate. Seuruussa ei juurikaan reagoinut paukkuihin.

Tänä vuonna saimme melkein 200 pistettä enemmän kuin viime vuonna. Hyvä me! Pisteitä tuli yhteensä 243 ja kakkostulos - onhan siinä varaa parantaa.



Agilitykisoissa tuomarit tuntuvat toivovan koirien tuomista palkintojenjakoon, mutta pk-kokeessa näin ei selvästikään ole tapana. Nautimme kuitenkin Viirun kanssa päämajan edessä pullakahvit, koska niin tehdään aina - meni miten meni. Ja ainahan on mielessä kokeneen agilitytuomari Anne Saviojan ohje: tapahtuipa radalla mitä hyvänsä, tule voittajana maaliin. Sopivatkohan pk-lajit minulle?

Suuri kiitollisuus parasta kisakaveria kohtaan - mutta myös kaikkia uskomattoman ihania ja avuliaita koiraharrastajia kohtaan. Nimeltä  mainitsematta, kiitos teille kaikille!

2 kommenttia: