maanantai 26. elokuuta 2013

Merkki päällä ysitien imuun - tokoleirille mars!

Neljän päivän tokoleiri? Mikä ettei, kunhan seura on hyvää. Aussieyhdistys järjesti 22. - 25.8. Oikarin tilalla Uuraisilla Jyväskylän kupeessa tokoleirin, jossa kouluttajana oli Hanna Helminen.

Kouluttaja tunsi myös pk-tottiksen, joten Viirulla ja minulla oli enemmänkin tottisleiri. Ja sitähän me kaivattiinkin. Koko kesänä emme ole tokoa/tottista treenanneet, ja nyt pääsimme taas treeninsyrjästä kiinni. Kahtena ensimmäisenä päivänä teimme BH-kokeen liikkeitä: seuraamista, käännöksiä, täyskäännöstä vasemmalle, rytminvaihdoksia, "jääviä" (eivät ole samalla tavoin oikeita jääviä kuin tokossa) ja luoksetuloa. Hanna neuvoi, miten opetellaan suoraan eteen luoksetuloa (palkka rullataan liivin sisään tai pudotetaan taakse jalkojen välistä).  Omaan liikkumiseen sain hyviä vinkkejä: normaalikäynti paljon reippaammin (hyvä!), hidas käynti lyhyemmin askelin ja juoksussa kädet ylemmäs. Toimii. Viipo on kuulemma taitava, ja Sirkku sai kiitosta hyvästä perusteiden opetuksesta. Lisäksi Hanna sanoi, että koska seuraamista on paljon ja pitkissä pätkissä, koiran pitää tosiaan tykätä siitä ja seurata samanlaisella ilmeellä kuin Viiru tekee :)

Hanna muistutti, että minun pitää opetella BH-kaavio niin, että osaan sen unissanikin. Ehkä treeni Topin kanssa koiraa perässä houkutellen ei ole se oikea tapa. Lisäksi kannattaa katsella, miten tuomari haluaa liikkeet suoritettaviksi, esim, jäävät.

Kahtena jälkimmäisenä päivänä harva enää kaipasi tavallista yksilöopetusta minuuttiaikataululla. Lauantaiaamuna tehtiin ryhmäliikkeitä ja harjoiteltiin sietämään häiriötä. Pitkätkin seuraamiset menivät hyvässä vireessä, kun käännöksiä ja rytminvaihdoksia oli piristeenä. Paikallaoloja ja tokon jääviä teimme häiriössä. Hyvin Viiru kesti. Kerran lähti paikallaolosta, kun viereistä pentua heleän iloisesti kutsuttiin.

Lauantaina tehtiin myös noutoa. Totesimme, että toistot eivät kannata, vaan väliin kannattaa tehdä muita liikkeitä. Luovutuksen opettelussa voi käyttää treenilivin helman alle rullattua vetolelua. Nouto ei suju sataprosenttisen hyvin - kaikkea muuta. Minusta se ei ole ongelma, vaan opettelun vähyyttä. Kuten kriittinen kriitikko huomautti, olemme opetelleet oikeastaan vasta pitämistä matalassa vireessä. Nostoa ja reipasta palautusvauhtiakin pitää harjoitella luovutuksen lisäksi.Vauhtinoutoja!

Sunnuntain temppuradoilla emme jääneetkään räpeltämään noutojen kanssa. Radat teimme soveltaen, koska ne sisälsivät enimmäkseen VOI- ja EVL-liikkeitä. Viirulla alkoi aamuyöllä ripuli, mutta koska Viipo vaikutti terveeltä eivätkä muut sulkeneet meitä karanteeniin, en raaskinut jäädä temppuradoilta pois.  Radat mentiin huumorimielellä (tai kuka meni, kuka ei).
  • merkille lähetys, ohjattu nouto (tosin ei koira eikä ohjaaja noutanut), ruutu, puun kierto+hyppy, ruutuun, hyppy+puunkierto (Viirulla olemattoman) kapulan kanssa
  • ruutuun lähetys, ruudussa "kaukoja", hyppy, tunnari, kapulan palautus hypyn yli (Viirun omana kapulana oli Susun punottu hakurulla, ettei tarvinnut ruveta oikean kapulan kanssa äkseeraamaan, kun tarkoitus oli pitää hauskaa :)

Toiset harjoittelivat vielä siirtyvää ruutua, mutta meille riitti "BH-kokeen ilmoittautuminen" ja raikuvat aplodit. 

Sää suosi, loppukesän aurinko paistoi. Yöt olivat pimeitä ja viileitä. Yhdeksi yöksi luvattiin hallaa. Onneksi ehtoisa emäntämme sai neuvojen jälkeen väännettyä jonkin sähkövipstaakin niin, että patterit lämpenivät. Viipo sai uusia lenkkikavereita: Saimi-, Ulpu- ja Conan-aussien sekä Dita-tollerin. Kuulaassa säässä patikoitiin lintutornille.

Blue merle maastoutuu ennen kuin alkaa kavuta tikkaita. Parempia kuvia tulossa myöhemmin.

Jossain välissä ehdittiin tallata myös esineruutu ihan älyttömään louhikkoiseen ryteikköön. Viiru toi uskomattoman hienosti bling-bling-kukkaron takakulmasta. Yhdessä haettiin vielä nahkariekale sivurajalta. Ai miten niin ei kannata ahnehtia?

Kotimatkalla sunnuntaina piti pysähtyä useamman kerran Viirun ripulin vuoksi. Aina pitää ihmetellä, miten muualla on niin paljon ihmisiä ja autoja, ja täällä idässä niin vähän. Vaajakosken ABC:lla oli ihan tavattomasti porukkaa, ysitiellä ajettiin pitkässä jonossa. Pieksämäelle päin kun käännyttiin, saatiin taas melkein ihan omalla tiellä ajella.

Maanantaina mentiin Viipon vatsaa parantelemaan työpaikan lettukesteille. Ajatus oli, etti Viirun tarvitse sisällä pidätellä, mutta vaiva taitaa olla paranemaan päin. Tai saa nähdä, mitä lukuisat letut saavat aikaan. Kukapa pystyy vastustamaan Viirun kerjäystuijotusta... Ei ainakaan kukaan koiraton.

******

Sitten vielä viime keskiviikon treenirata. Ja kyllä, alun leijeröinti onnistui, putki paljon helpommin kuin kepit. Kun jäin puomin vasemmalle puolen, ei saatu yhtään täydellistä onnistumista, mutta kylläkin monta hyvää yritystä :) Vaikeaa oli taas välistäveto hypyillä 6 ja 7. Esteinä 18 ja 19 oli vielä putki ja okseri. Kiva rata taas kerran.
Rata: Tuomas Haverila

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti