lauantai 14. huhtikuuta 2018

Urheilupäivä

Lisää humputtelutreeniä. Pikille lisättiin suora hyppy puomin jälkeen, samoin keppien jälkeen. Avokulma kepeille oli taas paljon vaikeampi eli sitä treeniin enemmän. Ohjurit piti taas ottaa esille. 











Näiden lisäksi vielä Viirun keppejä ja Pikin keinua sekä Viirun kanssa ruutua: oikeaa paikkaa pitkältä matkalta. Ruudussa alkoi vauhti hieman hiipua, kun piti mennä ihan oikeaan paikkaan ja avustajan sijainti vaihteli.

Ja aurinko paistoi.


Koiraurheilun  jälkeen jatkettiin penkkiurheilulla, sitä ei usein tapahdu. Joensuussa pidettiin junioreiden TeamGym Nordics 2018. Huikeaa vauhtia, voimaa ja taitoa!

perjantai 13. huhtikuuta 2018

Kaikenlaista virettä

Taas oli tosi kiva rata agilityn viikkotreneissä.  Viirulla oli A:lla ponnari. Viirulle käskyt ja ohjaus tulevat liian myöhään, se joutuu kyselemään (yllätys). Pikille keppien hakeminen radalla oli vielä vaikeaa. Samoin palkasta luopuminen oli harvinaisen hankalaa, ja Pikselin konseptit menivät ihan sekaisin. Katri kehotti jatkamaan, kun menee edes suht sinnepäin, muuten Pikin epävarmuus vain kasvaa. Hyvä neuvo! Annoin koirille liikaakin tilaa.

Eukkosten konseptit ihan lentelivät tuulessa ja kaivautuivat lumen alta paljastuneeseen törkyiseen maahan torstain nose workissa. Nenäpajan treenit olivat ensimmäistä kertaa ulkona, kaupan parkkipaikalla. Eka tehtävä oli kolmen purkin hajuerottelu. Viiru keskittyi minun komentamiseeni ja Pikin Miimin kaipaamiseen. Jotenkin päästiin kuitenkin palkkaamaan. Turhautuneina jatkoimme toiseen tehtävään (mutta kuitenkin jatkoimme): tyhjillään olevan koulun porrasmonttuun oli kätketty hajulappu. Kun Pikille alkoi valjeta, että rakas ihminen ei piilotelekaan kellarin oven takana, hajui lopulta löytyi. Kun Viirukin malttoi minun tuijottamiseni sijaan hetken nuuskutella, haju löytyi. Aika paljon merkityksellisemmäksi pitää eukalyptuksen haju harjoitella ennen seuraavaa Nenäpajan yhteistreeniä.


Aussieagilityssa 3.3. Kuva: Marjut Köylijärvi

Perjantaina olikin sitten kunnon humputtelutreeni. Tokoryhmässä ei ollut muita, ja treenailimme sekaisin kaikenmoista. Minun vireessäni ei ehkä ollut kehumista, mutta seuralaisilla se oli optimaalinen. Viirun ruudussa ei ollut epävarmuudesta tietoakaan, vaan oikea paikka löytyi empimättä ja hiekka pöllysi, kun Viiru varasti ruutuun. Samoin noudon vauhti kumpaankin suuntaan oli suorastaan hämmentävä. Piki löysi ruutuun oikeaan paikkaan ilman apuja pitkältäkin matkalta. Piki ei pudotellut kapulaa eikä seilannut seuraamisessa.

Pikin kanssa tehtiin keinua niin, että Piki juoksi päähän ja laskin sitten keinun alas. Yhtään emme pelänneet.

Ja aurinko paistaa.

lauantai 7. huhtikuuta 2018

A

Kevät hiipii. Kohta ehkä valloitetaan ladut. Pk-tyypit kaivautuvat koloistaan ja hullaantuvat kuraisista kentistä ja sohjoisista metsistä (hmm.. metrisen hangen sohjoutuminen ehkä kestää). Ehkä vähän haikeaa?



Kevät Pohjois-Karjalassa

Joalla pyörähtivät kesäryhmät käyntiin. Me (lähes kaikki) tokoryhmäläiset suuntasimme samaan aikaan pidettyyn Agiråkki-talkooinfoon, ja Viiru, Piki ja minä kävimme infon jälkeen naapurin kanssa lenkillä. Agilityn viikkoryhmä käynnistettiin koko ryhmän voimin. Vaikuttaa tosi kivalta ja toimivalta porukalta. Agilityperhe on rotukirjoltaan paljon monimuotoisempi kuin kolmosten kisojen tulosluettelon perusteella voisi luulla  - tämä näkyy ryhmässämme ja näkyi myös pääsiäisen agilitykisoissa.

Treenirata oli kuin eukkosille tehty. Vaikea paikka oli toiseksi viimeisellä esteellä kummallakin (Piki tosin skippasi matkalla kontaktit). Tai oikeastaan vaikeus oli ohjaajalla: miten yhdistää ensin kauas putkeen irrotus ja sitten putkijarru, jotta koira ei putken jälkeen syöksyisi vauhdilla ihan väärälle esteelle. Viirun loikka-A:t olivat aika hilkulla.

Perjantain sumu ja tihku kirkastuivat lauantain aurinkoon ja tuuleen. Aamusta käytiin malamuuttien kanssa kontakti- ja keppitreenissä. Pikin kanssa pitäisi kääntymisiä opetella, nyt se tosin kääntyi välillä issekseen kun palkka oli putken jälkeen sivussa. Puomi sinänsä taitaa olla melko hyvin hallussa, mutta nyt ehkä pitää yhä enemmän ottaa muuta ympärille, kuten tänään aloiteltiin. Erillisiä kääntymistreenejä ei ole tehty pitkän aikaan. Kepeillä tuli pikku taantuminen, jota korjailtiin ohjurilla.

Piki myös kokeili A:ta ensimmäistä kertaa, kahdesti.  Sehän oli kivvaa! Tämän päivän ehkä taas muistan, kun katson taaksepäin virheitä etsien. Haluan kuitenkin edetä tai ainakin liikkua johonkin suuntaan.

Viiru teki A:ta ja keppejä, mutta niissä ei liikahdettu juurikaan kumpaankaan suuntaan. Eläinkokeet jatkuvat. Ehkä pidämme välillä A:lla ponnaria treeneissä. Lopuksi treenattiin Viirun kanssa ruutua, erityisesti paikkaa. Vauhtia haettiin putken kautta (mikä ei ehkä ollut kovin fiksua). Ja sekin oli kivvaa!

maanantai 2. huhtikuuta 2018

Piksu-aksakuvia

Kerrankin on Pikistä harrastuskuvia! Marjut Köylijärvi kuvasi aussieyhdistyksen agilitypäivässä Kuopiossa 3.3.


Mä tuun!






Rimaa hipoen


Missä ohjaus?

sunnuntai 1. huhtikuuta 2018

Hyvää piraattipääsiäistä!

Mä tykkään susta niin et sä halkeet, tuumaili Piki, kun kiirastorstaina, lomapäivän aamuna rauhassa heräilin pääsiäisen viettoon. Auts!, silmääni tuli osuma Pikin "pikkuisesta" tassusta. Ei sentään haljennut, mutta kun iltapäivällä hankkiuduin lääkäriin, sain kuulla että sarveiskalvossa on haavauma. Antibioottivoidetta, merirosvolappu, sairauslomaa. Silmät ovat sen verran kallisarvoiset härpäkkeet, että peruin agilitystartit, koetoimitsijan hommat ja tokokokeen nollakoirakon pestin pölyisessä hallissa. Ihanat seurakaverit tuurasivat, kiitos!



Noitaa ei vainota, syyllinen on kukkaismerirosvo.

Talkoohommat ovat sujuneet viime aikoina huonosti. Syksyllä puretin käteni. Nyt maaliskuun alussa, kun meidän piti mennä näytöstelemään talviriehaan, venäytin reiden. Ja nyt tämä silmäänisku; se oli kyllä vain huonojen sattumusten summa. Kaikenlaista pikkuvaivaa.

Pääsiäinen on ollut aurinkoinen; ihan paras kevättalven sää. Kisailu, talkoilu, ulkoilu vaihtui kotoiluun. Mutta mikäs siinä :)

sunnuntai 25. maaliskuuta 2018

Ruututreeniä Outi Kaikkosen koulutuksessa

Outi Kaikkosen tokokoulutuksessa Poksilla demoefekti meni niin päin, että ruutuun menot (tai menemättömyydet) eivät olleet niin totaalisen kamalia kuin viikko sitten. Eiväthän Poksin hallissa tosin varmaan hiiret/päästäisetkään kipittele sisällä. Ensimmäisellä kerralla Viiru meni suoraan ruutuun ilman apua, mutta siellä tälläytyi oikeaan reunaan.

Ihan oikeilla jäljillä olemme kertaustreeneissä pääosin olleet. Mutta pitää muistaa, että oikean paikan opettaminen on ensiarvoisen tärkeää, koska koiraa ei oikeastaan pysäytetä oikeaan paikkaan, vaan se hakeutuu siihen ja pysähtyy. (Muistui mieleen neuvo, jonka mukaan hiekalla voi käyttää ruudukkoa, jotta kriteeri on johdonmukainen.) Paikkaa opetetetaan kosketusalustalla ja ilman, kosketusalustaa käytetään vain harvoin. Muualla kuin ihan oikeassa paikassa ei pidä palkata. 

Koira ei saa tulla pois ruudusta, eikä sitä kutsuta pois vaikka menisi pieleen, vaan eukkosen pitää etsiytyä oikeaan paikkaan ja pysyä siellä... Pitää olla tarkkana, ettei opeta liikkeen menevän niin, että ensin mennään minne sattuu ja sitten korjataan.

Pyrytti lunta koko päivän ja illan.

lauantai 24. maaliskuuta 2018

Helpolla tavalla onnistuneet treenit

Olipas tänään onnistuneet treenit! Ei sillä tavalla onnistuneet, että opimme virheistä ja epäonnistumisista ja menemme eteenpäin, vaan sillä tavalla, että kaikki meni kerralla oikein. Joskus voi tuudittautua tyytyväisyyteen.

Piki teki neljä-viisi suoraa puomia, josta sai jatkaa mutkaputkeen. Ensimmäistä kertaa palkka ei tullut heti puomin jälkeen. Ekaa toistoa lukuunottamatta vauhti oli hyvä, samoin kontakti. Toisessa setissä Piki pujotteli keppejä ilman ohjureita. Uskalsin ottaa aloituksen putken kautta, ja Piki osasi hakeutua pujottelemaan vähän vaikeammastakin kulmasta. Ja mikä hämmentävintä: Piki sääteli itse vauhdin niin, että se taipui myös kakkosväliin (putki oli aika kaukana kepeistä).

Kuvituskuvana on perhepotretti aussieagilitysta Kuopiosta maaliskuun alusta. Ehkä saamme reissusta kuvia vielä lisääkin.

Viiru, Arra ja Pubi (kuva: Marjut Köylijärvi)

Viirun kanssa katsottiin, missä asennossa tähdet ja auringonpilkut ovat A:n suhteen tänään. Samassa kuin viimeksi: ponnarin kanssa voi vedättää, ilman ponnaria pitää hipsutella lähellä. Vedätysmatkaa pitäisi lisätä milli kerrallaan, sanoi Tiina. Viiru juoksi myös yhden täydellisen (meidän asteikollamme) pysäytyspuomin hyvin selkeälle kosketusaslustalle. Kyse ei ehkä olekaan kontaktien suhteen tähdistä eikä auringonpilkuista, vaan ihan maallisista kontrolloitavissa olevista jutuista.

Viirun toinen setti oli ruutuun fokusointia ja sinne  kilpajuoksua lelulle tai kosketusalustalle. Viiru voitti kyllä taas. Eilen treenikaveri kehotti minua lähtemään ruutuun Pikin kanssa samaan aikaan ja kirittämään Pikseliä rinnalla. En ihan ehtinyt.

Tänään oli samaan aikaan hallissa junnuagilitya, ja piti ihan kysyä, häiritseekö heitä, kun huudan, kailotan ja kehun niin kovaa. Ei kuulemma. Ja vielä iltalenkillä kaveri koirineenkin totteli, kun karjaisin viattomienkiusaaja-Viirulle.

Ensi viikolla onkin hiljainen viikko ja valmistaudumme pääsiäiseen ja perinteisiin mämmikarkeloihin.