maanantai 19. helmikuuta 2018

Snookeria

Seurakaveri koulutti Snookeria WAO-kisamatkansa rahoittamiseksi. Hyvän tarkoituksen vuoksi läksimme koulutukseen kaikki kolme. Kylläpä olikin vekkulia :) Täällä on selostusta lajista ja karsinnoista.


Loppuradan putkesta 2 lähtien kaikki suorittivat samalla tavoin, mutta alkuradan sai suunnitella itse. Joka toisen esteen piti olla punainen hyppy. Mentiin Viirun ja Pikin kanssa ensin helpoin ja vähiten pisteitä tuottava variaatio (näkyy kohta videolla). Kokeiltiin myös 7-sarjahyppyversiota, josta sai enemmän pisteitä, ja Viirun kanssa yritettiin myös kaksilla kepeillä. Siitä saisi eniten pisteitä, mutta emme päässeet ihanneaikaan.

Molemmilla koirilla oli hurjan hauskaa. Mitäpä kaikkia keppejäkään pujottelemaan, miettii Piki.


Korjattiin kepit:


Taas paistoi aurinko ja oli lumoavan kaunista. Aamulla käytiin Vinjan kanssa lenkillä ja ihailtiin Pyhäselän jäätä ja saaria. Snookerin jälkeen viimeisillä voimillamme löntysteltiin Leinosenlammen jäällä. Voisi vain olla ulkona.

Iloitsin jo: ei oksennusta. Maanantai-iltana Viiru sitten haukkasi iltalenkillä lunta ja oksensi heti perään. Uhmattiin kohtaloa ja kokeiltiin kotona nose workia ekaa kertaa. Money for nothing! kiljaisivat tytöt. Helppoa ja hauskaa. Piilotin eukalyptuksen hajuisen jätskirasian. Seuraavaksi piti erotella hajuinen ja ei-hajuinen laatikko, Lopuksi kokeilin vielä pienen magneetillisen hajurasian piilottamista (koiraporttiin ja metalliseen lampunjalkaan). Koittaisit ihminen keksiä jotain vähän haasteellista!

lauantai 17. helmikuuta 2018

Aurinkoa ja onnea!

Aurinko paistoi tänään niin, että kunnon pakkasessakin lumi suli auton päältä. Kyllä kelpasi ulkoilla.

Aamupäivällä käytiin Tiinan ja Arran kanssa puomia ja keppejä treenaamassa hallilla. Tiina kuvasi. Olipa valaisevaa. Tehtiin kääntymistä vasemmalle. Jos nami odotti kupissa, Piki oikaisi. Aivan kauheeta säätämistä ja sähläämistä minulta. Tuskallista katsoa. Muutamalla kokonaisella puomilla osumat olivat videolta katsottuina paljon epäselvempiä kuin luulin. 

Viiru harjoitteli semijuoksu-A:ta ja pysäytyspuomia. Pitäisi päättää. 

Aurinkolenkin jälkeenkin Viirulla pysyivät ruoka ja niukat namit suolistossa ilman ylämummoja. Kotona pistäytyessä sain viimein aikaiseksi valmistaa nameja Heidin neuvolla: jauhelihaa lättynä uuniin ja sitten suupaloiksi. Tulipa hyviä ilman mitään lisukkeitakaan (ihmisten paremmasta tarjousjauhelihasta). 

Iltatokossa tehtiin vanhoja ja eilisiä läksyjä: ohjatun suuntia namikipolle. Viirun kanssa voi hypätä aiemmin osattuun ja Pikin kanssa edetä.


Tänään oli synttärisuma, ja laiskana menin yhden "kortin" taktiikalla.  Siinä on melkoisen maaniset katseet. Onnea omalle kasvatille, maailman ihanimmalle taskuvarkaalle ja Viirun pentujen isälle!

Jos tämä hyvä oksuonni Viirun suhteen jatkuu, haen huolehtivaisen koiranomistajan palkintoa. Kukapa ei unohtaisi madotusta (varsinkin jos unohtaa rokotuksen)? Vaikka nykyäänhän ajatellaan myös, ettei tule madottaa vain varmuuden vuoksi, vaan vain tosi tarpeessa.

perjantai 16. helmikuuta 2018

Nyt jännittää

Nyt jännittää, oksentaako Viiru. Toistuuko viikonlopun ja vapaapäivien kirous? Viikolla yritin rikkoa rutiineja, kävimme esimerkiksi iltaisin vain remmilenkeillä kaduilla, kun yleensä lenkkeilemme koirat vapaina lähimetsissä. Eipähän Viiru ainakaan päässyt haukkaisemaan mitään ei-toivottuja herkkuja. Ruokana on ollut sika-nautajauhelihaa tai jauhettua naudanmahaa. Nameja ei juuri ole tarjoiltu, paitsi hieman kuivattua lihalevyä.

Tänään kuitenkin mentiin tokotreeneihin. Viirulla viilattiin perusasentoa ja harjoiteltiin ohjatun suuntia. Viiru meni minne halusi (herkullisempien namien suuntaan) ohjauksesta huolimatta. Saatiin kuitenkin onnistumisiakin, ja kokonaisen liikkeen pysähtyminen oli kuulemma hieno. Piki harjoitteli kuuntelemista häiriössä ja ohjatun suuntia. Kiva, kun joku kuuntelee. Piki menee aina sinne, minne osoitan.

Viikonlopuksi olisi tiedossa kaikkea kivaa, mm. Snooker-treenit. Kunhan Viiru nyt paranisi. Heidi, Eeva ja Sirkku ovat jakaneet kokemuksiaan ja neuvoneet vaivojaan säästämättä. Kiitos siitä!

sunnuntai 11. helmikuuta 2018

Liu lau laskiaista

Laskiaissunnuntain mäenlasku jäi yhteen kertaan, selkäni on sen verran hellä ja jäykkä. Viiru sai riemuissaan liukurin saaliikseen, eipä pääse kömpelö emäntä loukkaamaan itseään hurjassa vauhdissa. Pikkupakkasessa oli myös mukava kuljeskella ja lumikenkäillä.


 Ja pelata hankipalloa.



Mökkireissulla ei tiedä itkisikö vai nauraisiko Viirun "yksinkertaista dieettiä". Viiru täydensi sitä syömällä maastossa pari haukkausta lunta, sitten tuoretta oksennusta, viikon vanhaa jäätynyttä oksennusta, jäniksenpapanoita, hirven kakkaa, kaksi pientä suupalaa grillimakkaraa. Olen aiemmin pitänyt lumensyöntiä ihan normaalina. Kaikki koiramme ovat syöneet lunta. Ja nytkin sekä Piki että Viiru haukkasivat lunta ennen kuin ehdin kieltää. Viirulla vain nykyään siitä seuraa heti oksu. Muuten Viirua ei vaivannut taaskaan mikään.

Lumi tarttui taas niin paljon nelijalkaisten tassukarvoihin, että viimeinkin sain kotona aikaiseksi leikata anturoiden välistä karvaa. Pikin mielestä se oli taas vallan kamalaa. Namitusapulaisen avulla saatiin neljäskin tassu parturoitua ilman sielun ja ruumiin vammoja kellekään.

lauantai 10. helmikuuta 2018

Pikin nose work 2

Piki oli nose work -kurssilla. Kivaa oli taas, mutta enemmän hyötyä opeista olisi, jos kotiläksyt olisi tehty. Nose work -aloituspakkaus tuli ihan kotiovelle saakka Arjan tuomana viime viikolla, mutta emme ole aloittaneet eukalyptuksen hajuun ehdollistamista emmekä hajuerottelua. En raaski treenata, kun Viirulle ei voi runsaskätisesti syötellä namuja. Pikin kanssa pitäisi mennä johonkin piiloon haistelemaan - hennonko?

Musta-oranssi kulkue: Piki, Putte ja Lux


Nenä Pikillä toimii, ja karkkilaatikoista Piki löysi oikean, samoin seinällä oleva hajupurkki alkoi löytyä ja kiinnostaa. Lähekkäin rivissä olevista pakasterasioista haju oli vaikea paikallistaa, eikä Piki oikein edes tiennyt, mitä oli tarkoitus tehdä ja mikä haju olisi merkityksellinen. Kotitreeniä!


Lux
Nosettelun jälkeen mentiin Arjan, Puten ja Luxin kanssa kanavanrantaan lenkille. Välillä Lux ja Piki saivat rallia aikaiseksi, mutta suuri osa ajasta mentiin polulla hanhenmarssia koko porukka. Lux teki hartiavoimin töitä, jotta Piki lähtisi leikkimään, mutta Piki oli taas aluksi nopeasti kuumuva, sitten hitaasti lämpiävä. Kotikonnuilla käytiin vielä Viirun ja Vinjankin kanssa lenkillä.

Viiru oksensi taas eilen illalla, ja yöllä särki selkäni lisäksi sieluanikin. Miksei se parane? Mikä olisi oikea ruokinta? Oikeat rutiinit ja liikunta? Miksen keksi syytä? Onko Viirulla aina paha olo? Antepsin-kuuria on vielä viikon verran jäljellä, ja päätin kohdella Viirua sen aikaa sairaana koirana (joka on yleensä pirteä ja hyvävointinen) sen sijaan, että ajatelisin, että se on terve koira, joka välillä oksentelee. Niinpä Viiru jäi sitten kotiin lepäämään, kun lähdimme Pikin kanssa harrastamaan. Tokon peruin kokonaan, siellä pitää olla kaikkien täysissä ruumiin ja sielun voimissa. Vatsalle ja selälle rauha parantua.

perjantai 9. helmikuuta 2018

Riemua ja vaivoja

Torstain agilityssa teimme itsenäisellä kerralla Iran koulutuksen rataa. Ja voi sitä Pikin riemua jälleen. Mä juoksen putkesta putkeen ihan tuulispäänä, kattokaa miten kovaa! Rata oli omiaan myös Viirulle. Saatiin lelun avulla myös pimeään putkeen ohjaus puomin takaa leijeröiden onnistumaan kummankin kanssa. Kivaa! Käytiin Arran kanssa lämppälenkillä; nyt ei Viiru kurmottanut lapsosta yhtään :)

Viirun kanssa yritettiin selvitä mahdollisimman vähillä treeninamuilla myös perjantain tokossa. Kunhan ei oma selkä ole kipeä niin voi leikkiä mahavaivaisen kanssa... Varovasti leikkien selkä vain vetreytyi. Monilla koirilla on lelupalkka: kunhan ne saavat lelun ne juoksevat innoissaan sen kanssa ja mätkivät itseään sillä pallolla päähän. Pikillä ja Viirulla on kummallakin leikkipalkka: se taistelu, heittely ja vuorovaikutus on se juttu. Pikistä kaikkein kivointa ovat lelun "pakenemisyritykset", jotka se melkein aina saa estettyä.

Tynkätokotreeneissä eukkoset tekivät mm. ohjatun suuntia patukoilla. Pikin kanssa livahdettiin myös keppitreeniin. Piki osasi myös ilman ohjureita. 

keskiviikko 7. helmikuuta 2018

Holiday on Ice

Vihdoinkin pääsee jäälle. Eihän siellä kovin usein tule käytyä, mutta riittää jo tieto, että sinne pääsee. Latuja ei vielä ollut eikä muita kulkijoita lomapäivän iltapäivänä.

Uutterasta harjoittelusta huolimatta Piki ei edelleenkään osaa kierähtää selkänsä kautta ympäri paitsi jyrkähkössä alamäessä.


Viiru kävi lääkärissä. Ei löytynyt mitään vakavaa.

Vatsaa hieman aristi tunnustellessa. Mahalaukussa oli hiukan ilmaa ja ruokaa tai jotain kuitua/kangasta, mutta ei mitään rtg-tiiviitä vierasesineitä. Veriarvot olivat normaalit. Oireet ja löydökset viittasivat kuulemma gastriittiin ja siihen, että vatsalaukussa on mahdollisesti ei-sulavaa materiaalia. Rohdoksi Viiru sai purkkiparsaa ja Antepsinia. Viikonloppuna madotetaan (se unohtui samalla kuin rokotus). Ruoka pidetään yksinkertaisena ja samanlaisena. Ajattelin jauhelihaa ja vihannesmössöä. Mitkä olisivat hyviä treeninameja?

Jos oireilu jatkuu, tähystetään ja kokeillaan allergiaruokaa. Toivottavasti ei tarvitse.